Tekoäly antaa meille luvan olla tyhmiä
Raul Hakli & Pekka Mäkelä
Bart Fish & Power Tools of AI / https://betterimagesofai.org / https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/
Jos asiantuntijuus perustuu yhä enemmän tekoälyn käyttöön, se voi kaventaa ajattelun monipuolisuutta ja vähentää tarvetta harjoittaa omaa muistia ja tiedonhallintaa. Tällöin koulutuksen, mieleen painamisen ja kriittisen ajattelun merkitys saattaa heikentyä. Puhumme nyt lähinnä generatiivisesta tekoälystä, ja ajatus siis on, että sen käytön lisääntyminen saattaa johtaa ajattelun vähenemiseen ja vähitellen ajattelukyvyn heikentymiseen.
Joidenkin tutkimusten mukaan internetin hakukoneet ovat vähentäneet asioiden muistamista ja mieleenpainamista (Fisher et al. 2022), ja toisaalta älypuhelimet ja sosiaalinen media näyttäisivät lisänneen nuorten ahdistusta ja yksinäisyyttä sekä heikentäneen keskittymiskykyä ja oppimistuloksia (Haidt 2024). Tutkimus tekoälyn käytön pitkäaikaisista vaikutuksista kognitioon on vasta alussa, mutta on jo esitetty tuloksia, joiden mukaan tekoälytyökalujen käytön ja kriittisen ajattelukyvyn välillä vallitsee käänteinen korrelaatio (Gerlich 2025).
Lihakset, joita ei käytetä, surkastuvat, ja samoin käynee myös kognitiivisille kyvyille. Vaihdamme helposti kognitiivisen rasituksen mukavuuteen ja helppouteen, ja aivomme mukautuvat siihen nopeasti. Surkastuminen yksilön kohdalla ei välttämättä ole aina kovin vakava asia, mutta yhteisön kannalta suuri osa ammattitaitoa ja osaamista menetetään, jos asiantuntijuus muuttuu substanssiosaamisesta promptiensäätötekniikaksi.
Toisaalta seurauksena on usein myös lopputuloksen huononeminen, koska generatiivinen tekoäly tuottaa määritelmällisesti todennäköisimpiä vastauksia, siis keskimääräisiä ja tylsiä. Tyydymme ja totumme halpaan ja keskinkertaiseen teksti- ja kuvamateriaaliin, jolloin koko kulttuuri vähitellen tyhmenee. Kun kaikki tekoälyn tuottama materiaali vielä lisätään seuraavien algoritmiversioiden opetusmateriaaliin, tasapaksuistuminen vain pahenee. Samaan aikaan materiaalin tuotantomäärät ja tehokkuusvaatimukset kasvavat. Tieteellisiin konferensseihin tarjotaan kymmeniä tuhansia tutkimuspapereita. Pelkästään ajan tasalla pysymiseen on pakko käyttää tekoälyä, sillä kukaan ei ehdi lukea kaikkea omankaan alansa kirjallisuutta, ja tutkimuksessakin samat pyörät keksitään moneen kertaan.
Toki aiemminkin on oltu huolissaan teknisten keksintöjen rapauttavasta vaikutuksesta: Antiikin kreikkalaiset olivat ylpeitä puhetaidosta ja huolestuivat siitä, että ihmiset tyhmentyvät, kun he rupeavat kirjoittamaan asioita muistiin. Laskukoneiden pelättiin tuhoavan päässälaskutaidon ja television kyvyn keskittyä romaaneihin. Jotkin näistä kyvyistä ovatkin heikentyneet, mutta miksi edes tarvitsisimme kaikkia niistä, jos kerran pärjäämme ilmankin? Kukaan ei enää muista kenenkään puhelinnumeroita, mutta miksi pitäisi, kun älypuhelimet ovat aina mukana? Ja jos joskus akku pääsee loppumaan, niin ei se numeron muistaminen siinä paljon auttaisikaan. Miksi siis muuttaa tätä kehityssuuntaa, jos asiat kuitenkin sujuvat? Onhan vapauttavaa siirtää vastuu omista tekemisistä koneille. Välillä voi tulla virheitä, mutta mitä sitten? Kaikkihan niitä tekoälyvehkeitä kuitenkin käyttävät, ja kaikki tietävät että ne välillä hallusinoivat.
Ehkä jotkin heikkenevistä kyvyistä ovatkin marginaalisia, mutta osuuko tekoälyn käyttö juuri ihmisille oleellisimman kyvyn – ajattelukyvyn – harjoittamiseen? Ehkä menetämme jotain tärkeää, jos emme vaivalloisesti kehitä ja ylläpidä omaa ajattelu- ja oppimiskykyämme, luovuuttamme ja mielikuvitustamme, vaan ulkoistamme ajattelun ja tyydymme geneeriseen tuotokseen. Ajattelun ulkoistaminen tarkoittaa myös oppimisen ulkoistamista. Ja samalla muuten teemme itsemme riippuvaisiksi teknologiayrityksistä ja osallistumme luonnonvarojen tuhlaamiseen.
Ehkä kyse ei olekaan siitä, että teknologia tyhmentää meitä, vaan siitä, että olemme aina olleet tyhmiä. Jos meille annetaan mahdollisuus olla laiskoja ja tyhmiä, niin kyllähän me olemme! Kyse on vain meille ominaisesta mukavuudenhalusta: Mennään siitä, missä aita on matalin: Lapsi kitisee, annetaan sille tabletti. Opiskelijat eivät jaksa lukea kirjoja, no annetaan heille joku tiedonhakutehtävä internetistä. No nyt he eivät enää osaa lukea eikä kirjoittaa, annetaan heille tekoälybotti ja lasketaan rimaa joka paikassa, jotta he saavat kuitenkin tutkinnon.
Ei se tyhmentäminen ole teknologian syy sinänsä. Sehän on meidän oma päätöksemme! Vastuunkantoa ei voi ulkoistaa koneille, vaan vastuu on meillä, kun hyväksymme kulttuurin muuttumisen ja sen, että laitteita vaaditaan joka paikkaan ja joka ohjelmaan tulee jokinu tekoälyapuri, joka tekee asioita meidän puolestamme. Lehdessä haastateltiin hiljattain erään koulun rehtoria, joka sanoi, että koulussa on nyt otettu kännykät pois oppitunneilta, mutta eihän niitä sentään välitunneilta voi ottaa pois, sillä eiväthän oppilaat muuten löydä seuraavan liikuntatunnin paikkaa, koska koulussa ne ilmoitetaan QR-koodien avulla.
Aikaisemmin tuli todettua, että tekoälyn käyttö ja kriittinen ajattelu korreloivat negatiivisesti. Kuten tiedetään, korrelaatio ei kuitenkaan ole kausaatiota. Ehkä tekoäly ei aiheutakaan tyhmenemistä, vaan voihan se olla niinkin, että tyhmyys lisää tekoälyn käyttöä.
Lähteet:
**
Teksti pohjautuu Raul Haklin 12.9.2025 Digitaalisen yhteiskunnan korjauspäivässä pitämään alustukseen, jonka tavoitteena oli herättää keskustelua väitteestä “Tekoäly antaa meille luvan olla tyhmiä.”