Alueellinen kunnianhimo ajoi potilastietojärjestelmiä eteenpäin 2010-luvulla
Ilpo Helén
Yasmin Dwiputri & Data Hazards Project / https://betterimagesofai.org / https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/
2010-luvun alussa potilastietojärjestelmien uudistamista ajateltiin ja suunniteltiin painokkaasti kansallisena pyrintönä, osana kansallista terveydenhuollon (ja vähän sosiaalihuollonkin) digitaalisen tiedonhallinnan modernisointia, keskittämistä ja standardointia. Toteutukseen kuitenkin ryhdyttiin alueellisesti omin päin.
HUS-alue ja pääkaupunkiseudun kunnat alkoivat yksissä tuumin hommata ”uuden sukupolven” potilastietojärjestelmää vuosina 2011-12, mikä johti Apotti-järjestelmän hankintaan. Samoihin aikoihin Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä alettiin tuumailla maakunnan terveydenhuollon tietojärjestelmien yhtenäistämistä. Tämä johti suunnitelmiin uudesta ”kognitiivisesta” NOVA-keskussairaalasta sekä Asteriin, Keski-Suomen ja kolmen muun sairaanhoitopiirin (Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Vaasa) yhteiseen asiakas- ja potilastietojärjestelmän (APTJ) hankintahankkeeseen, joka alkoi 2010-luvun lopulla.
Hankkeissa koko lailla toteutui se, mitä kansainvälinen konsulttiyritys Accenture Sirius-raportissa vuona 2011 suositteli: Apotin järjestelmätoimittajaksi tuli Epic ja Asterin Cerner, joka kilpailutuksen finaalissa päihitti Epicin.
Apotti- ja Aster-hankkeiden tavoitteet olivat kunnianhimoiset. Molemmissa oli määrä suunnitella, rakentaa ja ottaa käyttöön tietojärjestelmä, joka integroi erikois- ja perusterveydenhoidon potilasdatan ja sosiaalipalvelujen asiakasdatan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Niiden oli määrä toimia alustana, joka mahdollistaa potilas- ja asiakasdatan entistä laajemman, monipuolisen ja saumattoman käytön potilas- ja asiakastyössä tuhansille hyvinvointialueiden (HVA) sote-ammattilaisille. Apotin piiriin kuului noin 1,5 miljoonaa kansalaista, Asterin alueiden noin 700 000. Käyttöönottovaiheessa molempiin järjestelmiin piti myös siirtää eli ”migroida” valtavia määriä monenkirjavaa potilas-, asiakas- ja käyttäjädataa kymmenistä kuntien ja sairaanhoitopiirien tietovarannoista ja -järjestelmistä.
Julkishallinnon haastavin tietohallinnan muutoshanke kautta aikain
Suomalaisessa julkishallinnossa ei koskaan ollut toteutettu näin laajaa, monitahoista ja teknisesti haastavaa tiedonhallinnan muutoshanketta. Myöskään kummankaan monikansallisen järjestelmätoimittajayrityksen konsultit ja asiantuntijat eivät olleet koskaan suunnitelleet tai rakentaneet – ja saaneet toimimaan – lähellekään vastaavanlaista järjestelmää.
Uuden edessä sairaanhoitopiirien ja firmojen kehittäjät ja hankepäälliköt olivat myös sen osalta, millaisiksi monitoimikoneiksi Apottia ja Asteria kaavailtiin. Vanhat digitaaliset potilastietojärjestelmät (EHR) olivat toimineet potilaskertomusten sekä reseptien ja laboratoriokoetulosten sähköisinä arkistokaappeina, joista lääkärit saattoivat hakea potilastietoa ”plärättäväksi”. Lisäksi ne palvelivat tilastointia. Nämä kuuluivat myös Apotin ja Asterin tehtäviin.
Lisäksi järjestelmien piti kyetä paljon muuhunkin: kerätä potilas- ja asiakasdataa sekä lääketieteellistä informaatiota eri lähteistä ja välittää se sulavasti hoitohenkilökunnalle helppokäyttöisessä muodossa. Niiden piti myös seurata ja jopa ylläpitää lähes automaattisesti alueen sairaaloiden ja terveyskeskusten logistiikkaa ja ajanvarausta sekä hoitaa monenlaista raportointia potilaista, asiakkaista, asiakaspalvelusuoritteista sekä kustannuksista niin hyvinvointialueiden sisällä kuin ulkopuolisille tahoille. Tällaisia ovat Kanta, Kela, THL ja muut kansalliset tietovarannot.
Hyvinvointialueiden johtajat myös odottivat uusien järjestelmien datankäsittely- ja analytiikkakykyjen antavan pontta ”tiedolla johtamiseen”, josta oli 2010-luvulla tullut sote-johtamisen johtotähti.
Tilaajien odotukset – jopa vaatimukset – Apotin ja Asterin monikäyttöisyydestä ja -kykyisyydestä liittyivät laajempiin tulevaisuuden mielikuviin ja toiveisiin dataohjautuvasta terveyden- ja sosiaalihuollosta. Apotti- ja Aster-hankkeissa sekä laajemmin kansallisessa keskustelussa sote-tiedonhallinnasta managerit, johtavat viranhaltijat sekä intomielisimmät kehittäjäasiantuntijat maalailivat loistokasta digitulevaisuutta. Tuossa maisemassa integroidut tietojärjestelmät sovelluksineen ohjaisivat kokonaisvaltaisesti terveydenhuollon hallintoa, logistiikkaa sekä myös jokapäiväistä potilas- ja asiakaspotilastyötä niin automaattisesti kuin suinkin mahdollista.
Apotti pyrki muuttamaan markkinaa
Apotti-hanke pyrki myös kunnianhimoisesti muuttamaan kotimaista terveydenhuollon tietojärjestelmien markkinaa. Tämä tarkoitti kotimaisten yritysten hallitsevan markkina-aseman horjuttamista ja kilpailun avaamista kansainvälisille yrityksille. Ajatuksena oli myös se, että Apotti käyttäjineen hyötyisi kansainvälisen käyttäjäkunnan kokemuksista ja etulinjan teknologiakehitystyöstä, jos kansainvälinen teknologiajätti voittaisi kisan.
Apotin ja Asterin hankinta vaikutti tuovan mukanaan perustavanlaatuisen muutoksen. Molemmissa päädyttiin hankkimaan koko uuden alueellisen sosiaali- ja terveydenhuollon kattava ja integroiva tietojärjestelmä yhdeltä toimittajalta ja laatimaan järjestelmälle erittäin kunnianhimoiset vaatimukset.
2010-luvun puolivälissä oli digitaalisista potilastietojärjestelmistä yleensä käytössä joko Tiedon (nykyisin TietoEvry) Effica tai Novo Systemin kehittämä Pegasos , jota hallinnoi CGI-Suomi. Sairaaloissa käytössä oli myös CGI:n Uranus tai julkisesti kehitetty ESKO.
Apotti- ja Aster-kilpailutuksissa Tieto ja CGI-Suomi joutuivat pahaan paikkaan. Molemmat yritykset olivat alkuvaiheen kisassa mukana, mutta niiden suunnitelmien ei arvioitu täyttävään vaatimuksia. Sirius-raportin laadinnassa Accenture oli jättänyt suomalaiset teknologiafirmat sivuun. Nytkin ne jäivät katsomaan vierestä, kun tulevat hyvinvointialueet sidottiin kumppanuuteen ylikansallisten yritysten kanssa, joiden ylle Gartner, kansainvälinen IT-alan johtava konsulttiyritys, oli levittänyt markkina- ja teknologiajohtajuuden taikapölyä.
Kivinen tie, jonka loppu on yhä kulkematta
Apotin ja Asterin hankinta ja ”tuunaaminen” käyttökuntoon ottivat aikansa eivätkä polut olleet lainkaan mutkattomia. Heti Apotti-hankkeen alussa tilaajakuntien välille nousi erimielisyyksiä siitä, miten hankinta ja kilpailutus tulisi toteuttaa. Tämän seurauksena Espoo irtautui hankkeesta vuonna 2013.
Hankkeen laajuus ja monimutkaisuus herättivät jo varhain arvostelua julkisuudessa ja ammattipiireissä. Kun Epic valittiin järjestelmätoimittajiksi, kritiikki yltyi entisestään. Monet IT-asiantuntijat moittivat Epicin tuotteita teknisesti vanhanaikaisiksi. He sekä lukuisat terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaiset myös epäilivät, taipuuko yhdysvaltalaiseen vakuutuspohjaiseen terveydenhuoltoon ja sairaalakäyttöön tarkoitettu järjestelmä suomalaiseen julkiseen terveydenhuoltoon. He olivat lisäksi huolestuneita siitä, kykenisikö monimutkainen ja laaja tietojärjestelmä toimimaan toivotulla tavalla tai edes jollain tavoin luotettavasti. Kalliinakin kriitikot Apottia pitivät.
Asterkaan ei edennyt myötätuulessa. Sangen monitahoisen hanketyöskentelyn sisäsyntyisten kitkojen, viiveiden ja yllätysten lisäksi laaja joukko sairaalalääkäreitä Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa ja Vaasassa esitti julkista kritiikkiä uuden potilas- ja asiakastietojärjestelmän toimivuutta ja korkeita kustannuksia kohtaan. Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalan Siun Sotessa lääkärien vastarinta Asteria kohtaa oli organisoitua ja sadat sote-ammattilaiset allekirjoittivat vastustusadresseja. Paikallisesti kriittinen mediamylläkkä oli samanlaista kuin Apotin ympärillä.
USA:n oloihin tehty järjestelmä ei istunut Suomeen
Molemmat hankkeet kävivät oikeutta matkan varrella. Epicille Apotissa hävinneet yritykset kyseenalaistivat kilpailutuksen ja haastoivat tilaajaorganisaation markkinaoikeuteen. Oikeuden rattaiden pyöriessä omaan verkkaiseen tahtiinsa neuvottelut ja kehitystyö tilaajan ja järjestelmätoimittajan välillä olivat pysähdyksissä toista vuotta. Myös Asterin hankintaan ja kilpailutukseen sisältyi markkinaoikeusepisodi, joka viivästytti hanketta ja teki sen hyvin varovaiseksi toimissaan yritysten kanssa. Molemmissa hankkeissa hankintavaihe vei noin neljä vuotta.
Apotin osalta myrskyn merkkejä oli ilmassa jo silloin, kun järjestelmä hankittiin HUS-alueelle. Tanskassa Epic oli sopinut toimittavansa Kööpenhaminan ja Själlannin 2,6 miljoonaa asukasta palvelevalle terveydenhuollolle potilastietojärjestelmän. Vuonna 2016 Sundhedsplatform otettiin käyttöön alueen 12 sairaalassa, ja kielteiset käyttäjäkokemukset nousivat esiin lähes välittömästi niin terveydenhuollon ammattipiireissä kuin julkisuudessakin. Myös ensimmäiset tutkimukset ongelmista julkaistiin samana vuonna. Paria vuotta aiemmin myös Yhdysvalloissa oli alkanut esiintyä kriittisiä puheenvuoroja Epicin järjestelmiä kohtaan.
Tanskalaiskäyttäjät kokivat sen, mitä suomalaiset Apotti-kriitikot olivat uumoilleet: Yhdysvaltojen oloihin tehtyä järjestelmää pidettiin täysin sopimattomana julkiseen terveydenhuoltoon. Se oli kömpelö ja hankala käyttää, hidasti potilastyötä eikä tukenut sulavaa tiedonkulkua terveydenhuollon sisällä paikallisesti eikä kansallisesti.
Luulisi, että Apotti-hankkeessa oli havaittu joitain enteitä tulevista karikoista. Apotin kehittäjät olivat näet yhteyksissä tanskalaiskollegoihinsa, Hanke myös tiedotti kotisivuillaan, että Epic-kokemukset Tanskassa ”on otettu huomioon”.
Aster ei valmistunut, Apotti kutistui
Apotti- ja Aster-hankkeet kulkivat mutkikkaan matkan, vaan mitä ne saavuttivat? Asterista ei koskaan tullut valmista, sillä hanke keskeytettiin syksyllä 2021. Tuolloin oli määrä solmia lopullinen hankintasopimus neljän sairaanhoitopiirin ja Cernerin välillä. Kun Keski-Suomen kunnallispoliitikot saivat eteensä laskelman, jossa arvio järjestelmän hankinta- ja käyttökuluista oli kaksinkertaistunut aiesopimukseen verrattuna, valtuustot kunnissa ja kaupungeissa yksi toisensa jälkeen pitivät uutta tietojärjestelmää ”liian kalliina”. Ne määräsivät sairaanhoitopiirin pistämään Aster-hankkeen pillit pussiin.
Apottia alettiin ottaa käyttöön marraskuussa 2018 ja lopullisesti se kattoi kaikki HUS-alueen sote-palvelut vuonna 2022. Alku oli monin tavoin hankalaa ja muun muassa potilas- ja asiakasdatan siirtämisessä vanhoista järjestelmistä Apottiin esiintyi ”haasteita”. Laaja reseptitietojen siirron epäonnistuminen ja puutteiden manuaalinen korjaaminen kymmenien työntekijöiden voimin sai laajalti julkisuutta.
Missä mennään nyt?
Kun Apotti- ja Aster-suurhankkeita puskettiin eteenpäin, ulkopuolella jääneet kunnat, kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit olivat 2010- ja 20-lukujen vaihteessa eräänlaisessa lepotilassa (myös) tietojärjestelmien uudistamisen osalta. Ne odottivat sote-uudistuksen valmistumista ja siirtymistä kunnallisista palveluista ”maakunnalliseen” systeemiin. Ei tullut maakuntia, tuli hyvinvointialueet.
Kun 2023 koitti, lähes kaikkien hyvinvointialueiden hallinnoille tuli kaiken muun organisoinnin ohessa kiire hankkia uusia potilas- ja asiakastietojärjestelmiä, jotta kunnallisen perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen data ja tietohallinto voitaisiin yhdistää alueellisesti (erikoissairaanhoidon data ja tietohallinto ovat valmiiksi alueellisia, koska niistä ovat pitäneet huolta sairaanhoitopiirit).
Tästä on seurannut kaikenlaista: monilla alueilla käytetään useita asiakas- ja potilastietojärjestelmiä päällekkäin, kun odotellaan alueellisen järjestelmän käyttöönottoa. Lisäksi käytöstä poistuvia järjestelmiä pitää päivittää ja luoda niiden välille rajapintoja, mikä aiheuttaa ennakoimattomia kustannuksia. Ympäri maata on myös käynnissä erittäin raskaita, samanaikaisesti kiireisiä ja viivästyneitä hankinta- ja käyttöönottohankkeita.
Terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen asiakas- ja potilastiedon hallinnan integraation osalta tilanne vaihtelee eri puolilla Suomea. Aika monet hyvinvointialueet ovat päätyneet hankkimaan terveyden- ja sosiaalihuollon järjestelmän samalta toimittajalta, useimmiten Lifecaren potilas- ja asiakastietojärjestelmät TietoEvryltä.
Kuitenkin Varkaudesta käsivarren Lappiin ja Inariin ulottuvalla alueella, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa on tilattu potilastietojärjestelmä ja sosisaalipalvelujen asiakastietojärjestelmä eri yhtiöiltä. Jää nähtäväksi, muodostuuko yhdeltä toimittajalta järjestelmät hankkineille hyvinvointialueille yhtenäinen sote-tiedonhallinnan järjestelmä, jossa asiakas- ja potilastiedot liikkuvat terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen välillä sulavasti, silloin kun hoito- ja hoivatyö sitä vaatii muun muassa vanhuspalveluissa. TietoEvry mainostaa kovasti, että Lifecare-tuotteet mahdollistavat integroidun potilas- ja asiakastiedonhallinnan, mutta ken käyttää se näkee, toteutuuko …