Hypen hinta on korjaustyön näkymättömyys

Santtu Räisänen

Nadia Piet & Archival Images of AI + AIxDESIGN / https://betterimagesofai.org / https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/

Julkisessa keskustelussa hypestä on tullut fakta, jonka kautta ymmärrämme tietyt teknologiset kehityskulut, suurenteluineen ja pettymyksin, luonnollisina. Ilmiötä usein ymmärretään Gartnerin Hype Syklin avulla. Käyrä kuvaa, kuinka hype kollektiivisena innostuksena nousee ja laantuu, ja miten markkinaresponssi seuraa viivellisesti perässä. Tämä käyrä tekee hypestä luonnonlainomaisen voiman ohittamalla sen tosiseikan, että hype ei vain tapahdu vaan se tuotetaan.

Toisen näkökannan tarjoaa pyrkimys ymmärtää hypeä kriittisesti. Tämä tarkoittaa, että kieltäydymme sen syklisestä välttämättömyydestä, ja sen käyränmukaisen kulun sijaan seuraamme, kuinka hypeä ylläpidetään, miten se solahtaa jo olemassa oleviin valta-asetelmiin, mitä se tuottaa ja ennen kaikkea, mitä se peittää. Osallistuin syyskuun alussa hypetutkimuksen konferenssiin Barcelonassa, ja siellä kysymyksenasettelu oli juuri tämänlainen.

Konferenssissa huomasin, miten kiinnostavasti hypen käsite muovautuu kovin erilaisten kulttuuristen ilmiöiden käsittelyyn, ja sen kaikessa moni-ilmentymisessä se paljastaa kuitenkin samanlaisia sosiaalisia liikeratoja. Esimerkiksi Yu-Won Younin työ K-popin parissa tarkasteli sitä, miten hypen kierrättäminen ei ole vain artistien ja tuotantoyhtiöiden ansiota, vaan siihen liittyy huomattava määrä fanityötä. Toisin sanoen, hypen tuottaminen on yhteinen projekti.

Esitelmäni, joka perustuu syntetisoivaan tutkimusyhteistyöhön kollegoideni Tuukka Lehtiniemen ja Zhuo Chenin kanssa, osoittaa samaan suuntaan. Tutkimuksemme koskee kolmen suuren, tuottamattoman mutta suuresti hypetetyn, teknologiaprojektin rakentamista. Niitä yhdistää yhteisten näennäisyyksien ylläpitäminen, johon osallistutaan laaja-alaisesti kautta suurten organisaatioiden. Kuten K-pop-faniyhteisö ylläpitää omaa haippia, niin ikään innovaatioyhteisöön kuuluminen vaatii kaikilta hypen viestinnälliseen peliin osallistumista. 

Barcelonassa Jack Stilgoe esitti, että hype ylläpitää teknologiasektorin vastuuttomuutta. Se peittää alleen teknologisten järjestelmien rikkinäisyydet, niihin hukatut resurssit ja niiden tuottamat epäoikeudenmukaisuudet. Hype siirtää vastuunkannon epämääräiseen tulevaisuuteen: miksi korjata nyt, kun kohta jokin uusi teknologia poistanee ongelman? Hype ei siis ainoastaan myy tyhjää, vaan se harhauttaa meidät kantamasta vastuuta oikeista asioista.

Oma väitöskirjani “The Façade of Governmental Innovation”, jota puolustan marraskuussa, käsittelee näennäisen tekoälyinnovaation ja julkishallinnon hanketyöskentelyn suhdetta. Yksi tärkeä havainto, joka työstäni nousi, oli se, miten teknologisen innovaation näennäisyttä ylläpidetään työntämällä korjaustyö piiloon. Se, mikä dokumentoidaan onnistuneena tekoälyinnovaationa, onkin ruohonjuuritasolta katsottuna vain ihmisten tekemiä purkkaratkaisuja ja kiertokonsteja, joilla rikkinäiset ja toimimattomat teknologiat saadaan näyttämään ratkaisuilta. Kun työ suuntautuu tekoälyn näennäisyyden ylläpitämiseen, alkuperäinen ongelma, johon teknologista ratkaisua haettiin, jää huomiotta.

Hype voikin siis olla jotain paljon viheliäisempää kuin käyränmukaista kollektiivista innostusta: se on yhteisesti ylläpidettyä hämäystä niistä ongelmista, jotka eniten kaipaavat korjausta.

**

Santtu Räisänen on väitöstä vaille valmis teknologiatutkija Helsingin Yliopistosta. Santun julkinen väitöstilaisuus pidetään Porthaniassa salissa PIII perjantaina 14.11 klo 13.