Mikä on datakeskuksen todellinen arvo kunnalle?
Niilo Ahmala
Kuvituskuva - Daniel Schwen https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/
Pöhinä datakeskusten ympärillä on Suomessa suurta, mutta iso fakta jää helposti hypen jalkoihin: ei ole mitenkään ilmeistä, että datakeskus kiihdyttää paikkakunnan talouden ja elinvoimaisuuden huippunopeille kierroksille.
Maisterintutkielmassani selvitin, miten paikkakunnat voivat hyötyä datakeskuksista ja havaintojen pohjalta määrittelin kolme datakeskusten arvottamisen muotoa. Palaan niihin myöhemmin tässä blogissa. Ensin muutama yleisempi sana kuntien arvonluonnista.
Pääministeri Petteri Orpon asettaman selvitysmiehen raportti suomalaisesta datakeskustiekartasta peräänkuuluttaa korkean lisäarvon datakeskuksia. Mutta mitä on “korkea lisäarvo”, kun sitä tarkastellaan datakeskusten sijoituspaikkakuntien silmin?
Paikallisesta näkökulmasta arvon määrää ja laatua on vaikea määrittää. Paikkakuntien ominaispiirteet vaikuttavat siihen, millaista arvoa datakeskuksista saadaan. Arvo ei tipahda paikkakunnalle datakeskuksen mukana taivaalta, vaan syntyy datakeskusten ja paikkakuntien vuorovaikutuksessa, kun arvoa luodaan. Jos sitä yleensä saadaan luotua.
Kolme pointtia arvonluontiin datakeskuskunnissa
REPAIR-hankkeessa kerätyn aineiston pohjalta erittelin kolme arvottamisen prosessia ja niiden kolme ydinkysymystä:
taloudellinen arvonluonti — kertavoittoja vai jatkuvaa tuloa?
infrastruktuuriin liittyvä arvonluonti — uusi tuotantopanos vai epävarmuutta kaukolämpöön?
alueen elinvoimaan liittyvä arvonluonti — työllisyyttä ja toimeliaisuutta vai toiveajattelua?
Tutkielman aineisto koostuu kahdella datakeskuspaikkakunnalla järjestetyistä työpajoista, joissa asiaan vihkiytyneet ja datakeskuksista kiinnostuneet kuntapäättäjät ja viranhaltijat keskustelivat datakeskusten paikallisvaikutuksista.
Kummassakin kunnassa toimii pilvipalveluja tarjoava, massiivinen datakeskus. Kooltaan ja kulutukseltaan ne ovat Suomen suurimpia, luultavasti niiden tuottama arvo on myös datakeskusskaalan yläpäässä.
Tonttimaan myynti ei luo kestävää pohjaa kunnallistalouden pyörittämiselle
Paikkakunnilla vaikuttaa olevan käytössään kaksi selkeää taloudellisen hyödyntämisen keinoa: rahakkaat tonttikaupat ja sähkön myyminen.
Sinänsä rahakas miljoonaluokan kauppa voi tuntua lottovoitolta. Tonttimaan myymistä on kuitenkin vaikea nähdä kestävänä pohjana kunnallistalouden pyörittämiselle. Se on kunnille kertaluontoinen rahastusmahdollisuus: tontin voi myydä kertaalleen ja kun kauppasumma on kerran kolahtanut tilille, ei lisää rahaa (= arvoa) enää ole luvassa, eikä tonttimaata voi käyttää muihin tarkoituksiin. Toki yksittäinen kunta voi myydä maata teollisuuden käyttöön niin pitkään kuin ostajia ja teollisuudelle kaavoitettua maata kunnan alueella riittää.
Sähkönsiirtomaksut sen sijaan voivat tarjota jatkuvaa tulonsaantia - ikään kuin vuokratuloja sähkönsiirron tarjoamisesta. Paikkakunnan näkökulmasta suuren datakeskuksen ostaman sähkön ja sähkönsiirron määrä voi olla merkittävä ja jopa lähes kaksinkertaistaa energiayhtiön toteuttaman sähkönsiirron.
Kunta voi hyötyä sähkön siirrosta taloudellisesti vain silloin, jos se omistaa siirrosta vastaavan energiayhtiön. Mikäli kunta on myynyt energiayhtiönsä yksityiselle toimijalle, valuu taloudellinen arvokin muualle.
Hukkalämpö lämmittää kotitalouksia, mutta infra voi maksaa miljoonia
Suoran taloudellisen arvon lisäksi paikkakunnat voivat hyötyä datakeskuksista niiden tuottaman hukkalämmön avulla. Sitä voidaan hyödyntää uutena tuotantopanoksena paikallisessa lämmitysinfrastruktuurissa. Näin kotitaloudet tarkenevat talven läpi palvelintietokoneiden lämmittäminä.
Hukkalämpö ei kuitenkaan siirry automaattisesti konesalista olohuoneeseen. Tätä siirtymää varten tarvitaan kunnan alueella toimiva kaukolämpöinfrastruktuuri ja lämmön talteenottomekanismi datakeskukseen. Kyseessä on miljoonainvestointi, vaikka kaukolämpöinfrastruktuuri olisi jo olemassa, koska nämä on vielä yhdistettävä toisiinsa.
Parhaassa tapauksessa palvelintietokoneiden lämmöllä voidaan korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja vähentää lämmityksen hiilidioksidipäästöjä.
Kunnan lämmitysinfraa ei kuitenkaan kannata kokonaan rakentaa datakeskusten varaan. Suurin osa datakeskusten investointikuluista syntyy helposti siirrettävistä ja nopeasti vanhenevista palvelintietokoneista. Koko konesali on siis helppo suolistaa siinä vaiheessa, kun kalliit tietokoneet tulevat elinkaarensa päähän, tarvittaessa jo aiemminkin.
Lämmityksen riippuvuus verrattain arvaamattomasta yksityisestä toimijasta voi pahimmillaan johtaa kaukolämpöjärjestelmän putkien kylmettymiseen. Rinnalla on siis ylläpidettävä vaihtoehtoisia lämmöntuotannon muotoja, kuten hakkeella tai öljyllä lämmittämistä.
Hukkalämmön hyödyntämisessä on muitakin ongelmia, kuten pohjoismaisiin datakeskuksiin pitkään perehtynyt tutkija Julia Velkova on huomauttanut. Hukkalämmön hyödyntäminen ei poista datakeskusten ja datankäytön muita ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. Olisi myös järkevää miettiä, mitä seuraa siitä, kun jättimäiselle alustayritykselle annetaan intressi paikallisen lämmitysinfran muokkaamiseen, Velkova muistuttaa.
Ei ole ilmeistä, että datakeskus kiihdyttää paikkakunnan elinvoimaa
Alueen elinvoimaan liittyvällä arvonluonnilla tarkoitan paikallistalouden viriämisestä seuraavia pääasiallisesti taloudellisia, epäsuoria arvonluonnin tapoja. Käytännössä nämä ovat datakeskusten paikallisesti luomia työpaikkoja, ostopalveluja paikallisilta yrittäjiltä ja datakeskusten työntekijöiden tuomaa paikallisten palvelujen kulutusta.
Paikallisen taloudellisen toimeliaisuuden viriäminen ja kuntalaisten työllistäminen ovat yleisiä toiveita datakeskusten tuomista hyödyistä mediakeskustelussa ja kuntapäättäjien puheissa. Konsultit ja datakeskusteollisuuden edustajat toistavat sanomaa datakeskusten vaikutusten merkittävyydestä.
Datakeskukset työllistävät etenkin rakennusvaiheessa. Rakennusalan pitkien ja monikansallisten alihankintaketjujen päässä ei kuitenkaan usein ole paikallisia rakennusalan ammattilaisia. On siis vaikea nähdä, mitkä tällaisen työllistämisen paikalliset hyödyt ovat.
Aiemman tutkimuksen ja keräämämme aineiston perusteella ei ole mitenkään ilmeistä, että datakeskus kiihdyttää paikkakunnan talouden ja elinvoimaisuuden huippunopeille kierroksille. Kunnilla ei vaikuta olevan tarkkaa tietoa datakeskusten vaikutuksista paikallistalouteen. Parasta mitä on saatavilla, ovat arviot paikallisten ravitsemus- ja matkailuliikkeiden ja vartiointifirmojen palveluiden käytöstä ja datakeskustoimijoiden antamat, usein liioitellut työllistämisarviot.
Vähäisen taloustieteellisen tutkimuksen perusteella on vaikea arvioida paikallisia välillisiä talousvaikutuksia. Todennäköisesti ne ovat melko vaatimattomia.
On epäselvää, mitä “korkeaa lisäarvoa” datakeskukset tuottavat
Datakeskusinvestointien kanssa tehdään tärkeitä päätöksiä kansallisen ja paikallisen energiainfrastruktuurin käytöstä. Lisäksi datakeskusten kaltaisen internetinfrastruktuurin rakentaminen on geopoliittisesti ja ekologisesti merkittävä teko. Kuten Googlen toiminta Muhoksella on osoittanut, datakeskusten tieltä kaadetaan korvaamatonta metsää. Teollisen mittakaavan sähkölinjojen vetäminen vaikuttaa maisemiin.
Kun vaikutukset ovat mittavia niin kansallisesti kuin paikallisestikin, olisi datakeskuksista saatavan arvonkin oltava huomattavaa ja verrattain vakaata. Paikallisesta näkökulmasta on verrattain epäselvää, mitä datakeskusten tuoma korkea lisäarvo on.
Olisi hyvä perustaa päätöksiä selkeille arvioille niiden tuottamasta arvosta, sen sijaan, että toivotaan datakeskuksen työntekijöiden tekevän ruokaostoksensa paikallisissa marketeissa ja ravintoloissa.
Pro gradu tutkielma: http://hdl.handle.net/10138/639387
Kirjallisuutta
Hyvönen, J., Mori, T., Saunavaara, J., Hiltunen, P., Pärssinen, M., & Syri, S. (2024). Potential of solar photovoltaics and waste heat utilization in cold climate data centers. Case study: Finland and northern Japan. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 201, 114619. https://doi.org/10.1016/j.rser.2024.114619
Mattila, V.-M. (2025). Datakeskusten kansallinen tiekartta: Selvityshenkilön raportti (Selvityshenkilön raportti No. 94; Valtioneuvoston julkaisuja, s. 1–53). Valtioneuvosto.
Velkova, J. (2016). Data that warms: Waste heat, infrastructural convergence and the computation traffic commodity. Big Data & Society, 3(2), 2053951716684144. https://doi.org/10.1177/2053951716684144
Velkova, J. (2021). Thermopolitics of data: Cloud infrastructures and energy futures. Cultural Studies, 35(4–5), 663–683. https://doi.org/10.1080/09502386.2021.1895243