Miksi lääkärit tykkää Eskosta, mutta Apotista ei?

Teksti: Marja Heinonen

“Kehittäminen ei vaikuta kohdistuvan perusrakenteeseen eli siihen käyttöliittymään vaan nippeleihin. Toisaalta on tärkeitä ne nippelien kehittämisetkin, mutta se ei poista sitä, että se perusjärjestelmä on huono. “

“Tuntuu, et se on sellasta et jos vaikka löydettäis talosta hometta nii se rapsutetaan pois ja laitetaan maali päälle et se näyttäis hyvältä. Et ei näytä enää siltä kuin siinä olisi hometta.”

“Siis joku sitä laski, hyvin semmonen alakanttinen arvio et Apotti maksaa 300 000 päivässä ja mä en usko et se on yhtään lähellä edes vielä totuutta. Et jos ajattelee et meillä nyt kuitenkin olisi muitakin, suomalaisia vaihtoehtoja kuten Esko.”

Edelliset kommentit ovat suoria lainauksia REPAIR-hankkeessa toteutetusta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan laajalti vuodesta 2018 pääkaupunkiseudulla käytössä olevan Apotti-potilastietojärjestelmän käyttöönoton jälkivaikutuksia Suomessa.

Julkisuudessakin huomiota saaneen tutkimuksen (Helsingin Sanomat 11.2.2025 ja Lääkärilehti 9.2.2025 ) mukaan Apotin uudistukset ovat johtaneet pysyviin häiriöihin ja jatkuviin korjausyrityksiin ilman, että järjestelmästä olisi tullut selvästi parempi.

Toinenkin potilastietojärjestelmä, pohjoissuomalainen Esko, on ollut julkisuudessa viime päivinä. Kuitenkin aivan toisenlaisista syistä. Siitä pidetään ja nyt pelätään, että vuosikymmenien kehitystyö valuu hukkaan, jos järjestelmä myydään ulkopuoliselle.

Potilastietojärjestelmät puhuttavat, eikä ihme. Koskettavathan ne meistä lähes kaikkia. Miksi Eskosta tykätään, mutta Apotista ei?

Ensin Apotista

REPAIRin Apotti-tutkimus nostaa esiin korjaamisen synkän ulottuvuuden: Korjaaminen ei automaattisesti poista ongelmaa tai aina edes paranna tilannetta.

Tutkimus tuo esiin myös sen, että joskus korjaustyö on loputonta. Tietojärjestelmän parantelu voi tapahtua ammattilaisten kustannuksella – Apotin kanssa näyttää tapahtuneen juuri näin.

REPAIR-tutkimuksen aineistona ovat keväällä 2023 järjestetyt työpajat, joihin osallistui 25 lääkäriä. Heidän mukaansa Apotin käyttö on johtanut jatkuvaan ja kuluttavaan korjaustyöhön, joka on kaatunut pitkälti lääkäreiden tehtäväksi.

Jo vuosia paljon parjattu Apotti on käytössä esimerkiksi HUSin sairaaloissa ja Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sitä käyttää noin 45 000 alan ammattilaista ja sen vaikutuspiirissä on puolitoista miljoonaa suomalaisia.

Tietojärjestelmätutkimuksessa on jo parinkymmenen vuoden ajan todettu, että järjestelmät tuottavat ihmisten ja järjestelmien välistä kitkaa. Mikään tietojärjestelmä ei saumattomasti tue tehtyä työtä. Apotin kohdalla kuppi tuntuu kuitenkin menneen nurin.  Lääkärit haikailivat työpajoissa vanhempien tietojärjestelmien perään. Ne saattoivat olla kömpelöitä, mutta ne oli helppo ottaa haltuun, eivätkä ne häirinneet työntekoa.

– Voisimmeko tehdä asioita paremmin, jotta emme toistaisi Apotin virheitä? Tärkeää olisi, että näistä asioista pystyttäisiin puhumaan avoimesti, REPAIR-hankkeen johtaja Minna Ruckenstein kysyy Lääkärilehden jutussa.

Kun työtä automatisoidaan, pitäisi ymmärtää, mitä ihmisten työ todellisuudessa on, hän muistuttaa. Yhden lääkärin työ voi poiketa merkittävästi toisen työstä.

Ihminen ei myöskään osaa kääntää tarpeitaan koneen kielelle. Ei voi vain kysyä, haluaisitteko tällaista tai tällaista. Se ei ole käyttäjälähtöisyyttä. On mentävä lähelle itse työtä ja sen organisointia, suunniteltava prosessit sen pohjalta.

Entä sitten se Esko?

REPAIRin tutkimuksen saama julkisuus synnytti liikehdintää. Apotin toimitusjohtaja Hannu Välimäki riensi niin ikään Lääkärilehdessä muistuttamaan siitä, miten Apottiin tehdään vuodessa tuhansia muutoksia ja Apottia kehitetään jatkuvasti.

Näin varmasti, mutta välillä Apotin korjaamisesta uutisoidut tulokset vaikuttavat lähinnä surkuhupaisilta. Syyskuussa 2025 Apotti kertoi julkisuudessa ylpeänä, miten järjestelmä keskeyttää erilaisilla hälytyksillä ammattilaisten työt enää noin 3 660 603 kertaa puolessa vuodessa. Tämä on toki parannus, koska aiemmin vastaava luku oli lähes kuusi miljoonaa. Silti, keskeytyksiin on yhä reagoitava vuosittain yli seitsemän miljoonaa kertaa. Jos yhteen keskeytykseen menee turhaa työaikaa viisi sekuntia, ylimääräistä Apotti-työtä kertyy lähes 10 000 tuntia. Sillä hoitaisi monta potilasta.

Välimäki viittaa Lääkärilehden haastattelussa myös kehuttuun Esko-potilastietojärjestelmään, jota pohjoissuomalaiset lääkärit ovat olleet mukana kehittämässä talkoovoimin viimeiset 30 vuotta. Esko on viime viikkoina ollut esillä sen vuoksi, että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen aluehallitus on myymässä järjestelmää ulkopuolisille. Hinnan arvioidaan olevan muutamia kymmeniä miljoonia, joka on murto-osa Apotin sadoista miljoonista.

Aluehallitukselle luovutettu adressi Eskon myynnin keskeyttämisen puolesta keräsi yli 1 300 allekirjoitusta. Allekirjoittajissa on mukana paikallisia terveydenhuollon ammattilaisia, opiskelijoita, Eskon työntekijöitä, poliitikkoja ja kansalaisia. Myös osa Pohjan aluevaltuuston jäsenistä vastustaa myyntiä.

Moni Eskoa työssään käyttävä on huolissaan. Pelko on suuri siitä, että mahdollinen uusi omistaja päästää Eskon näivettymään, tuo tilalle oman tuotteensa tai vähintään nostaa Eskon hintaa rajusti.

Apotin toimitusjohtaja Välimäki avaa Apotin ja Eskon toimivuuden eroja Lääkärilehdessä sillä, että Eskoa on tehty vuosikymmeniä, mutta Apotti ostettiin valmiina ja sitten alettiin tuunaamaan. Apotti on yhdysvaltalaiselta Epic Systemsiltä ostettu järjestelmä.

Tässä kohtaa voi perustellusti kysyä, olisiko kannattanut valita Eskon polku ja sitoa tekijät mukaan alusta lähtien?

Ja laajemminkin pohtia sitä, miten saisimme käyntiin nykyistä avoimempaa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. Onko Eskon myynti todellakin ainoa vaihtoehto, varsinkin kun hinta kymmenien vuosien kehitystyöstä vaikuttaa Apotin rinnalla kovin alhaiselta? Se, että järjestelmä on tehty talkootyönä, ei tarkoita sitä, etteikö työ olisi arvokasta.