Tekoäly tylsiin töihin
Tuukka Lehtiniemi
Teknologian mukanaan tuomiin muutoksiin saa etäisyyttä latteuksilla, vaikkapa toteamalle, että elämme mielenkiintoisia aikoja. Vaikka ajat ovat mielenkiintoisia, voi teknologia tehdä elämästä tylsää, tai ainakin tylsempää kuin ennen. Näin käy, jos sen avulla automatisoidaan asioita, jotka ovat meille mielekkäitä, ja tähteeksi jää tai tilalle tulee jotain vähemmän mielekästä.
Tapahtuuko tekoälyn kanssa jotain tällaista – tekeekö se työstä tylsempää?
Tekoäly on hyvä esimerkki karismaattisesta teknologiasta. Tekoälyllä, sekä yleisenä ilmiönä että yksittäisinä sovelluksina, vaikuttaa olevan erityistä tenhoa teknologian edistäjien, kehittäjien ja käyttäjien mielissä ja keskuudessa. Karismaattisessa teknologiassa on vetovoimaa, se kaappaa mielikuvituksen, siihen uskotaan ja sille omistaudutaan. Kuten karismassa ylipäänsä, karismaattisessa teknologiassa ei ole kyse siitä, mitä teknologia on, mitä se tekee, tai mihin se pystyy. Tulosten tai tosiasioiden sijaan on kyse lupauksesta.
Karismaa ja tylsyyttä
Tylsyyteen karisma liittyy siten, että karismaattinen on tylsän vastakohta. Tekoälyn lupaus on olla kaikkea muuta kuin tylsä. Sen lupaus on olla edistyksellinen ja tehdä lähes ihmeitä. Ainakin lupauksena on tehdä asioita, jotka hetki sitten olivat ainoastaan ihmisen tehtävissä. Tekoälyn lupaus on kirjoittaa tutkimuspaperi, tiivistää pitkä raportti, kuvittaa PowerPoint-esitys, hoitaa asiakaspalvelu ja säveltää pyynnöstä kantribiisi. Jotkut lupaukset toteutuvat, toiset eivät, mutta toteutumatta jääminen ei himmennä karismaattista lupausta. Tekoälyn lupaus on, että lupaukset täyttävä tekoäly on pian täällä.
Hyviä esimerkkejä karismasta ja toisaalta tylsyydestä löytyy tutkimuksestani, jota tein sosiaalityöntekijöiden käyttämästä tekoälysovelluksesta. Sosiaalityön kentällä tekoälyä on sekä meillä Suomessa että muualla soviteltu tekemään monimutkaisia, tällä hetkellä ihmisen tehtäviin kuuluvia asioita. Tyypillinen esimerkki on asiakkaan tulevaisuudessa kohtaaman riskin ennakointi. Tällaiseen tekoälyn soveltamiseen liittyy karismaattisuutta, sillä mukana on lupaus ammattitaitoa vaativan, aikaa vievän ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perustuvan asian hoitamisesta käden käänteessä ja automaattisesti. Käytännössä tällaiset hankkeet eivät ole menneet nappiin, mutta se ei ole vähentänyt tekoälyn tai riskien ennustamisen tenhoa.
Sosiaalityön ammattilaiset eivät itse välttämättä halua omaa työtään korvaavaa tekoälyä. He haluavat koneen tekemään paljon tylsempiä asioita. Sellaisia, joihin ammattilaisen aikaa palaa suhteettoman paljon, asiakastyön kustannuksella: pakollisia tarkistuksia, täydennyksiä ja tietojen naputtelua, kirjaamista. Ammattilaiset haluavat koneen tekemään myös asioita, jotka ovat sinänsä suoraviivaisia ja jotka kannattaisi tehdä, mutta joita ei tällä hetkellä millään ehdi tekemään. Tämä voi liittyä vaikkapa taustatiedon etsimiseen ja tiivistämiseen.
Kuka tekee mielekkäät työt?
Uskon, että tällaiset toiveet koneen roolista työssä resonoivat monen tietotyöläisen arjessa. Tylsiä, toisteisia ja toissijaisia tehtäviä voisi mieluusti automatisoida, jotta aika riittäisi omaan ydintehtävään, siihen, missä ihmistä tarvitaan. Tämä ydin on varmasti monelle meistä mielekästä, tärkeää ja mielenkiintoista. Mutta niin kauan kun tekoälyn edistäjät ja kehittäjät juoksevat karismaattisten lupausten perässä, ihmisen ydinosaamista ympäröivän silpun ja sälän siirtäminen koneen tehtäväksi ei välttämättä ole tavoitteena. Lähes huomaamatta voi käydä oikeastaan päinvastoin.
Karismaattisissa puheissa edistyneet koneet mullistavat maailman ja säästävät ihmisen vaivaa, mutta käytännössä tekoälysovellukset myös luovat ympärilleen uutta tekemistä ihmisille. Usein ihminen on lopulta vastuussa koneen tekemisistä, joten täytyy olla varuillaan ja tarkkailla, tarkastaa ja korjata koneen tekemisiä. Lisäksi jonkun on tuotettava aineistoja tekoälymallien kouluttamiseksi, mikä synnyttää paitsi varta vasten tehtävää datatyötä, myös uudenlaisia ja aikaa vieviä raportointivaatimuksia tietotyöläisille koneluettavan datan tuottamiseksi.
Kaikki tämä suuntaa työntekoa uudella tavalla. Viime vuosikymmeninä digitaaliset välineet ovat tehostaneet monenlaista työtä, mutta työhön käytetty aika ei ole dramaattisesti muuttunut. Työn luonne kuitenkin muuttuu. Tekoälyn vaikutuksesta ammattilaisesta voi tulla laaduntarkkailija tai koneen tarpeiden palvelija. Silloin on riskinä, että aikaa jää vähemmän harkinnalle, ajattelulle, ihmisen kohtaamiselle tai asiakastyölle.
Tutkimuksen kentällä tekoälyn luvataan tekevän kirjallisuuskatsauksia, tunnistavan kirjallisuudesta tutkimusongelman tai artikkelin mentäviä aukkoja, tekevän analyysejä ja summeeraavan aineistoja. Tutkimussuunnitelmien ja artikkeleiden tekstien luvataan syntyvän kielimalleilla. Joidenkin haaveissa tutkijan työ tehostuu huimasti, kun ihminen siirtyy tekoälymallien orkestroijaksi.
Toisille meistä tämä kaikki on hieman hämmentävää. Kirjallisuuden omaksuminen, tutkimusongelmien identifiointi ja aineiston läpikäynti ovat työläitä ja aikaa vieviä työvaiheita, mutta toisaalta ne synnyttävät oivalluksen hetkiä. Siinä nurkassa yhteiskuntatieteitä, jossa itse toimin, ajattelu lopulta kiteytyy tekstiä tuottaessa. Oivaltaminen on tärkeä ja motivoiva kohta tutkijan työtä, ja ajattelu on vaikeaa, mutta palkitsevaa. Millaista työtä jää jäljelle, jos luovutamme ajattelua synnyttäviä ja luovuutta vaativia työvaiheita automaattisille välineille? Haluammeko edelleen tehdä sitä työtä? Siirtyykö ajattelu muualle, vai tapahtuuko sitä vähemmän? Miksi ylipäänsä teemme tätä kaikkea, jos emme ajatellaksemme?
Tylsyys on ihmisten syytä
Lopulta tutkimuksessa tai muuallakaan tekoäly ei itsestään tee työstä tylsempää. Teknologiat muovaavat ihmisen rooleja ja paikkoja maailmassa, ja työkalut vaikuttavat siihen, miten ja millaista työtä teemme. Mutta on tärkeää olla tarkkana: teknologiat eivät muokkaa maailmaa tai työtä väistämättä tietynlaiseksi. Teknologian kehittyessä vauhdilla, karismaattisten lupausten saattelemana, saattaa unohtua, että kaikki tämä on ihmisten valintojen tulosta. Se, mitä tekoäly tekee tai ei tee, on meidän päätettävissämme.
Päätöksiä teknologian käytöstä tehdään paitsi jossain kaukana – Piilaakson ja Shenzhenin teknologiafirmoissa tai Euroopan komissiossa – myös jokaisella työpaikalla ja jokaisen arjessa. Teemme päätöksiä joka kerta, kun annamme tekoälyn muotoilla tekstiä, tuottaa visualisointeja tai tiivistää raportin. Jos päästämme tekoälyn tekemään ihmeellisiä asioita puolestamme, saatamme päätyä itse tekemään tylsempiä töitä. Meidän tehtävänämme on tehdä valintoja tietoisesti ja valita paremmin.
**
Teksti pohjautuu Tuukka Lehtiniemen 12.9.2025 Digitaalisen yhteiskunnan korjauspäivässä pitämään alustukseen, jonka tavoitteena oli herättää keskustelua väitteestä "Tekoäly tekee työstä tylsempää."